Peili
Peili-leikki toimii metaforana ihmisten sosiaalisille suhteille ja vallankäytölle. Rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen kaipuu ajaa meitä hakemaan toistemme läheisyyttä ja seuraa. Peili-leikissä Peili-henkilöltä edellytetään rehellisyyttä. Tosielämässä tulee kuitenkin kiusaus käyttää valtaa väärin. Toisen ihmisen päästää helpommin lähelleen kuin toisen. Lähtökohdat ja säännöt eivät ole kaikille samat. Peliin osallistumista ei kuitenkaan voi välttää.
Peili-installaatio koostuu videoprojisoinnista, viidestä ääninauhasta ja interaktiivisesta projisoidusta pelistä.
Peili-installaation on ollut esillä Galleria Huudossa 2014, Taidekeskus Mältinrannassa 2016 ja Seinäjoen Taidehallissa (Bothnia Biennale) 2016.
Ohjaus: Marjo Viitala
Kuvaus: Mikael Gustafsson, Anton Verho
Musiikki ja äänisuunnitelu:: Miki Brunou
Leikkaus: Jaakko Rinne
Installointi ja tekniset ratkaisut: Aleksi Pihkanen
Pelaajat: Mirva Anjala, Juska Jutila, Samuli Laine, Jaakko Pyykkölä, Ville Oinonen.
Mirror
The mirror game is a metaphor for people’s social relationships. There are two kinds of people, those who try to get close to other people and those who try to keep their distance from others, in other words seekers and avoiders. Both of these behavior models are defense mechanisms, strategies to protect us from being abandoned. What happens is that the seeker tries to get closer than the avoider wants them to and thus they only increase the distance between them. When the seeker backs off, the avoider gives the seeker another chance to get close. The same thing happens again. It turns into a complex social scheme – the avoider can sometimes be one of the seekers. It is hard to avoid participating in the game. If you do not take part in the game, you never encounter the other person and there will only be distance between you.
The intensity of the protection mechanism varies in different situations. If, for example, sudden success adds a significant number of new players to the game or changes the direction of the seeker-avoider game, the situation may not only confuse the players but it may also reach a critical point and the mechanism can easily be seen as exploitation and/or jealousy. When playing the game, the mirror is expected to be honest. In real life and when there is power imbalance, it is tempting to be dishonest. It is easier to let one person come closer than someone else, whether they make mistakes or not.
The work consists of a video, five interviews and an interactive video projection, where you can investigate your own feelings while playing the mirror.
Concept: Marjo Viitala
Cinematography: Mikael Gustafsson
Music and Sound Design: Miki Brunou
Editing: Jaakko Rinne
Installation and technical solutions: Aleksi Pihkanen
Actors: Mirva Anjala, Juska Jutila, Samuli Laine, Jaakko Pyykkölä, Ville Oinonen.
MARJO VIITALA 